Virtuaalisuustodellisuuspelistä apua ADHD-lapsille
Kuka Erik Seesjärvi
Mitä Neuropsykologian erikoispsykologi ja tutkija, psykologian tohtori
Missä HUSin Uusi lastensairaala ja Helsingin yliopisto
Työn alla Tutkimus lasten kehityshäiriöihin liittyvistä kehityspoluista (HUS), kognition arvioinnin
digitaaliset menetelmät (HY)
Näistä saan virtaa Luonnossa liikkuminen, polkujuoksu, suunnistus ja hiihto
ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla on usein haasteita toimia suunnitellusti, määrätietoisesti ja jäsennellysti tavoitteita kohti. Virtuaalinen arviointimenetelmä EPELI auttaa saamaan kiinni sellaisia toiminnanohjauksen ongelmia, joita tähänastisilla työkaluilla ja menetelmillä ei ole havaittu. Neuropsykologi Erik Seesjärvi oli mukana EPELIn kehittäneessä työryhmässä.
Neuropsykologi Erik Seesjärvi kokee onnistuneensa työssään, kun ADHD-diagnoosin saaneelle
lapselle löydetään arkea tukevat tukitoimet, sopiva kuntoutus sekä tarvittaessa myös sopiva
lääkitys. Tässä työssä Helsingin ja Aalto-yliopiston sekä Åbo Akademin yhteistyöhankkeessa
kehitetty virtuaalitodellisuusmenetelmä EPELI on iso apu. Seesjärvi oli mukana menetelmän
kehitystyössä.
EPELI-arviointimenetelmällä saadaan kiinni sellaisia toiminnanohjauksen vaikeuksia, joita
aiemmilla työkaluilla ei pystytty havaitsemaan. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan
tiedonkäsittelytoimintoja, joita tarvitaan tavoitteellisessa toiminnassa eli taitoa toimia suunnitellusti,
määrätietoisesti ja jäsennellysti tavoitteita kohti.
Virtuaalitodellisuuslaseilla tai tavallisella tietokoneella käytettävä menetelmä jäljittelee arkielämää.
Tutkittavalle lapselle esitetään monivaiheisia arkisia siirtymätilanteita, kuten kouluun lähtö ja
jalkapalloharrastuksesta palaaminen. Lapsen pitää suorittaa tehtävät ympäristössä, jossa on
erilaisia häiriötekijöitä, ja hänellä on samalla mahdollisuus harhautua puuhaamaan ylimääräisiä
asioita. Välillä asunnon tavarat ovat sekaisin, kärpänen surraa häiritsevästi ympärillä ja asunnon
ulkopuolelta kuuluu autojen ääniä, yskähtelyä tai koiran haukkumista. EPELI mittaa, kuinka paljon
lapsi klikkailee peliohjaimia ja kuinka tehokkaasti hän suorittaa annetut tehtävät. Tehokkuus kertoo
arjen toimintakyvystä, jossa ADHD-lapsella on usein haasteita.
Virtuaalimenetelmä tuottaa dataa
ADHD-oireita on esimerkiksi ikään ja kehitystasoon nähden liiallinen tarkkaamattomuus,
yliaktiivisuus ja impulsiivisuus eli hetken mielijohteista syntyvä käytös. Vastaavia oireita voi olla
lievempinä myös henkilöillä, joilla ei ole varsinaista ADHD-oireyhtymää. Osalla lapsista oireet ovat
selkeitä, osalla ei niinkään. Oman lapsen kohdalla huoli herää herkemmin, kun ei ole vastaavaa
vertailupohjaa kuin esimerkiksi opettajilla, jotka kohtaavat suuren määrän lapsia. Isoon oppilas- tai
lapsimäärään mahtuu suurtakin vaihtelua.
Neuropsykologisissa tutkimuksissa käytetään paljon menetelminä kyselyitä, haastatteluita ja
havainnointia. Kun arvioinnit tehdään rauhallisessa ja häiriöttömässä tilanteessa ohjattuna kahden
kesken, osa lapsen toiminnanohjauksenongelmista voi jäädä piiloon. EPELI paikkaa tätä katvetta.
Peli jäljittelee aitoja arkielämän tilanteita ja tuo niihin häiriötekijöitä, joiden vaikutus lapsen
toimintaan saadaan pelissä näkyviin.
EPELI-menetelmä tuottaa tietoa, joka ei ole tilannesidonnaista tai tulkinnanvaraista.
Verrattuna aiempiin tutkimusmenetelmiin Seesjärvi korostaa arviointimenetelmän täsmällisyyttä.
ADHD on usein veteen piirretty viiva, ja sen diagnostiikka nojaa vahvasti subjektiivisiin kuvauksiin
lapsen vaikeuksista. Objektiivisista arviointimenetelmistä on kuitenkin hyötyä tukitoimien
suunnittelussa.
”Arviointimenetelmällä voidaan objektiivisesti arvioida sellaisia toiminnanohjauksen vaikeuksia,
jotka ovat yleisiä lasten arjessa. Tulosten pohjalta saadaan tarkempi selvyys, minkälaisista asioista
ja tukitoimista kukin lapsi voisi hyötyä arjessaan niin kotona tai koulussa. ”
Konkreettisuus helpottaa havainnollistamista
EPELI-arviointimenetelmä on saanut hyvää palautetta.
”Moni vanhempi on ollut tyytyväinen siihen, että menetelmästä saatu palaute kuvaa hyvin heidän
lastansa”, Seesjärvi kertoo.
Myös lapset pitävät EPELIstä.
”Neuropsykologissa tutkimuksissa tehdään paljon tehtäviä kynällä ja paperilla. Lapset tykkäävät,
kun mukana on uutta teknologiaa. On virkistävää tehdä vähän erilaisia tehtäviä.”
EPELIn konkreettisuus auttaa myös havainnollistamaan tilanteita. Lapselle on esimerkiksi
helpompi avata työmuistin vaikeuksia, kun pelin avulla voidaan palata konkreettiseen tilanteeseen,
jossa toiminnanohjauksen haasteet näkyivät.
Uuden teknologian käyttö on lapsille helppoa ja mieluisaa.
”Pelissä saa jaetun kokemuksen, ja toinen ymmärtää heti mistä puhun. Kun palataan
konkreettiseen tilanteeseen, muistatko kun tulit koulusta kotiin, etkä noudattanut ohjeita ihan
loppuun asti, vaan jäit soittelemaan rumpuja. Piti viedä reppu huoneeseen, syödä välipalaa ja
soittaa äidille. Lapsi muistaa, että ai niin toimin näin”, Seesjärvi kuvaa.
ADHD-diagnoosit ovat yleisiä
Uudenlaisille arviointimenetelmille on tilausta. ADHD-diagnoosit ovat lisääntyneet merkittävästi ja
niiden määrissä on merkittäviä alueellisia eroja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen
mukaan 7–17-vuotiaista pojista 2,9 prosentilla oli ADHD-diagnoosi vuonna 2015. Vuonna 2022
diagnoosien määrä oli kasvanut 8,3 prosenttiin.
Samalla ajanjaksolla 7–17-vuotiaiden tyttöjen ADHD-diagnoosien määrä kasvoi 0,7 prosentista 3,3
prosenttiin.
Diagnoosien määrä vaihtelee merkittävästi alueittain. Esimerkiksi alle 13-vuotiaiden poikien ADHD-
diagnooseja oli Pohjanmaalla alle kuusi prosenttia ja Pohjois-Karjalassa yli 20 prosenttia.
Seesjärvi näkee, että EPELI-menetelmästä voi olla hyötyä riippumatta siitä, saako lapsi lopulta
ADHD-diagnoosin vai ei. Tällä hetkellä menetelmän mahdollisuuksia tutkitaan myös muissa
yhteyksissä, kuten autisminkirjoon liittyvien toiminnanohjauksen vaikeuksien kartoittamisessa.
”Tukitoimet ovat aina yksilöllisiä. EPELin kaltaisten uusien objektiivisten arviointimenetelmien
kehittäminen tukee hoidon laadun kehittämistä.”
EPELI-menetelmän kehittäminen oli osa Seesjärven väitöskirjatyötä. Seesjärvi on saanut
tutkimukseen tukea Arvo ja Lea Ylppö Säätiöltä.
Lue lisää:
Seesjärven väitöskirjatyö
Aalto-yliopiston tutkimusryhmän tuloksia
Hae apurahaa
Lahjoita
Asiasanat:
ADHD / Neuropsykologia / Tarkkavaisuushäiriöt / HUS / Aalto-yliopisto / Åbo Akademi / Uusi
lastensairaala
Kuva: Heli Kurimo/HUS